VILLAKANGASTAKKI

Valmistin tämän takin ammattioppilaitoksessa melko ohuesta hyvin laskeutuvasta villa kankaasta, jossa oli tehostelankoja muodostaen ruudukon. Materiaali oli helppoa käsitellä ja selän puolella olevat laskokset asettuivat kauniisti. Edessä on sisätaskut kaarevana. Haasteellisinta oli ruutujen asettelu varsinkin takana kellotetuissa laskoksissa. Takissa on ohut tikkivuori. Takki on vieläkin tallella, mutta se sai muodon muutoksen muodin muuttuessa pitkäksi. Helmaan tuli tumman ruskea jatko ja yläosaan tasapainottavaksi samasta kankaasta keeppi. Takkia on pitänyt myös seuraava sukupolvi ja tuolla se odottelee sitä seuraavaa tytärtä ja pitkää muotia.

KANSALLISPUVUT

ORIMATTILAN  PUKU

Äitini oli saanut Orimattilan kansallispuvun, jonka pusero ja liiviosa olivat erittäin huonokuntoiset. Hameen villakangas oli melko hyvä paria pientä reikää lukuunottamatta. Tilasin uudet kankaat puseroon ja liiviosaan. Kirjoilin liiviosan ja taskun. Liiviosa on kiinni hameessa. Puserossa on kirjontaa myöskin rannekeissa ja pääntien kaarrokkeessa. Orimattilan pukuun kuuluvat punaiset sukat ja koru. Kuvassa päänauhat, koska tykkimyssyä en vielä ollut tehnyt.

KESKI-SUOMEN PUKU

Anopilleni tein Kesik-Suomen puvun, jossa on erillinen liivi, hame ja pusero. Kankaat tilasin valmiina ja tein puvun mittojen mukaan. Tähänkin pukuun tein tykkimyssyn myöhemmin.

HÄMEEN PUKU

Tein myöskin Hämeen puvun valmiista kankaista.

KIRJOTTU PUSERO

Vanha kuva on kellastunut, mutta keltaisesta puserosta on tullut vihertävä. Minulla on ollut keltainen kausi 1970 luvun alkupuolella, vaikka se ei värinä sopinut minulle ollenkaan. Tein muutamia kirjottuja vaatteita ja tässä on yksi haastavampia. Kangas oli nimittäin erittäin ohut tekokuitukangas. Edessä oli kaksi samanlaista kuvioa ja ylimmän välissä oli halkio.
Puserossa oli helmavyö johon tein kirjomalla P-kirjaimen. Senkin tein yksinkertaiseen kankaaseen ennen ompelua. Lisäksi pieniin pussihihoihin kirjoin kukkia. Muistan käyttäneeni puseroa vähän keskeneräisenä jolloin vain toisen hihan kukat oli kirjottuna.

NEONIA

80-luvun loppupuolella tulivat muotiin neonkankaat. Lapset loistivat jo kaukaa ja rinteestä erotti omansa. Tämä haalari oli hyvin ohutta materiaalia, mutta vanuna lämmin finnfil. Puku oli hyvin yksinkertainen hupullinen haalari. Se oli niin mieluinen, että sitä taidettiin paikatakin useampaan kertaan. Tässä kuvassa sydänpaikat polvissa. Samasta kankaasta tein myös pitkävartiset rukkaset. 

SISKOLTA VELJELLE, ÄIDILTÄ TYTTÄRELLE

Näiden haalareiden materiaalina oli vedenpitäväksi alapuolelta pinnoitettu kangas. Ainoastaan toisen puvun harmaaosa oli ohuempaa kangasta. Vanuna käytin finfilvanua ja polyesterivanua. Pinnoituksen vuoksi päällinen oli tahmeaa ommella, mutta rullapaininjalka helpotti työskentelyä. Heijastinterettä laitoin isompaan pukuun. Päällimateriaali oli tosilujaa. Vetoketjutkin kestivät pitäjien vaihdot.

RIMPSUJA

Tämän puvun tein koetyönä Opettajaopistossa.

Materiaalina oli puuvilla. Se oli malliin nähden jäykähköä. Puvun selkäosa oli paljas ja puku oli päällä vain kaulasta ohuella pannalla. Pannan päällä oli irrallinen röyhelö, samanlainen kuin käsivarressa. Kaikki olivat napeilla kiinnitettyjä. Jotten olisi kuristunut niin puvussa oli pitkä vyö, joka kannatteli helmaosaa, jossa oli kaksi röyhelöä. Puvusta jäi paljon kangasta, josta tein kummitytön olkainmekon. Mallit ja kuosittelut omasta päästä.

LAPIN HESALAINEN

Lapin puvun sovellus Helsingin matkaa varten. Materiaalina aito verka, mutta koristekankaana askarteluhuopa. Hattu oli kokonaan huopaa ja kului epäsiistin näköiseksi, kun taas puku säilyi hyvänä. Puvun hihoihin laitoin jatkamista varten laskokoset. Puvun väljyys koottiin vyöllä.

RYÖKKYNÄ

Julhissa ja matkoilla lasten kerrospukeutuminen oli pelastus. Likatahran tultua ei muuta kuin uusi kerros päälle tai essun vaihto. Saman aluspuvun kanssa sopivat erilaiset essut. Arkisemmissa puuhissa tai automatkoilla oli kääntöhousut hyvä juttu. Säästyi pesukertoja ja monta harmitusta.

MAKRAMEEAMPPELI

Makrameesolmeilu oli muodissa 1970 luvun loppupuolella. Normaalien kukka-amppeleiden jälkeen solmeilin äidin avustamana tämän ison amppelin. Narujen ollessa niin pitkiä homma tehtiin ulkona. Siinä on kaksi paikkaa kukille ja alhaalla tarjotin. Kukkapesien välillä on kaksi puista rengasta, jotka pitävät alimman kukkapesän avonaisena. Sen pituus on katosta lattiaan. Monta muuttoa kestänyt amppeli löysi aina paikkansa uudessa kodissa. Pienten lasten käsittelytkin kesti oikein hyvin kun ei kukaan keksinyt käyttää sitä keinuna.

PITSIHAMEITA

 Näissä kaikissa on ollut sama neulotun pitsiliinan malli ohjeena. Ensimmäinen vaalean punainen oli liivihame. Sen lankana oli tekokuitulanka, joka kesti hyvin pesuja. Kuvassakin prinsessalla oli sävysävyyn suklainen suffeli. Helmaosa oli täyskello.

Oikealla luonnonvalkoinen oli puhdasta villaa. Paksummasta langasta ja isommilla puikoilla hameesta tuli isompi ja pitsikuvioita väliin lisäämallä sain siitä pitemmän. Tämä hame vaatikin varovaisen pesun, mutta tytär olikin jo iso eikä sotkenut sitä heti.

Tämän tein sitten kun tytär kasvoi. Materiaalina oli merseroitu puuvillalanka. Kerroksia jouduin lisäämään niin paljon ettei hame ollut enää täyskello. Taisinpa pitää tätä hametta itsekin. Nyt se jo joutaa mummulta tyttären tyttärelle.

Näiden kolmen lisäksi tein vielä yhden sinisen. Siitä ei ole kuvaa kun annoin sen pois. Muistan neuloneeni sitä hametta synnytyssalissa. Kun lapsi olikin poika, niin hame sai toisen osoitteen.