perjantai 30. maaliskuuta 2012

KANSALLISPUVUT

ORIMATTILAN  PUKU
Äitini oli saanut Orimattilan kansallispuvun, jonka pusero ja liiviosa olivat erittäin huonokuntoiset. Hameen villakangas oli melko hyvä paria pientä reikää lukuunottamatta. Tilasin uudet kankaat puseroon ja liiviosaan. Kirjoilin liiviosan ja taskun. Liiviosa on kiinni hameessa. Puserossa on kirjontaa myöskin rannekeissa ja pääntien kaarrokkeessa. Orimattilan pukuun kuuluvat punaiset sukat ja koru. Kuvassa päänauhat, koska tykkimyssyä en vielä ollut tehnyt.

KESKI-SUOMEN PUKU
Anopilleni tein Kesik-Suomen puvun, jossa on erillinen liivi, hame ja pusero. Kankaat tilasin valmiina ja tein puvun mittojen mukaan. Tähänkin pukuun tein tykkimyssyn myöhemmin.

HÄMEEN PUKU
Tein myöskin Hämeen puvun valmiista kankaista.


torstai 29. maaliskuuta 2012

KIRJOTTU PUSERO

Vanha kuva on kellastunut, mutta keltaisesta puserosta on tullut vihertävä. Minulla on ollut keltainen kausi 1970 luvun alkupuolella, vaikka se ei värinä sopinut minulle ollenkaan. Tein muutamia kirjottuja vaatteita ja tässä on yksi haastavampia. Kangas oli nimittäin erittäin ohut tekokuitukangas. Edessä oli kaksi samanlaista kuvioa ja ylimmän välissä oli halkio.
Puserossa oli helmavyö johon tein kirjomalla P-kirjaimen. Senkin tein yksinkertaiseen kankaaseen ennen ompelua. Lisäksi pieniin pussihihoihin kirjoin kukkia. Muistan käyttäneeni puseroa vähän keskeneräisenä jolloin vain toisen hihan kukat oli kirjottuna.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

NEONIA


80-luvun loppupuolella tulivat muotiin neonkankaat. Lapset loistivat jo kaukaa ja rinteestä erotti omansa. Tämä haalari oli hyvin ohutta materiaalia, mutta vanuna lämmin finnfil. Puku oli hyvin yksinkertainen hupullinen haalari. Se oli niin mieluinen, että sitä taidettiin paikatakin useampaan kertaan. Tässä kuvassa sydänpaikat polvissa. Samasta kankaasta tein myös pitkävartiset rukkaset. 

SISKOLTA VELJELLE, ÄIDILTÄ TYTTÄRELLE


Näiden haalareiden materiaalina oli vedenpitäväksi alapuolelta pinnoitettu kangas. Ainoastaan toisen puvun harmaaosa oli ohuempaa kangasta. Vanuna käytin finfilvanua ja polyesterivanua. Pinnoituksen vuoksi päällinen oli tahmeaa ommella, mutta rullapaininjalka helpotti työskentelyä. Heijastinterettä laitoin isompaan pukuun. Päällimateriaali oli tosilujaa. Vetoketjutkin kestivät pitäjien vaihdot.


RIMPSUJA


Tämän puvun tein koetyönä Opettajaopistossa.
Materiaalina oli puuvilla. Se oli malliin nähden jäykähköä. Puvun selkäosa oli paljas ja puku oli päällä vain kaulasta ohuella pannalla. Pannan päällä oli irrallinen röyhelö, samanlainen kuin käsivarressa. Kaikki olivat napeilla kiinnitettyjä. Jotten olisi kuristunut niin puvussa oli pitkä vyö, joka kannatteli helmaosaa, jossa oli kaksi röyhelöä. Puvusta jäi paljon kangasta, josta tein kummitytön olkainmekon. Mallit ja kuosittelut omasta päästä.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

LAPIN HESALAINEN

Lapin puvun sovellus Helsingin matkaa varten. Materiaalina aito verka, mutta koristekankaana askarteluhuopa. Hattu oli kokonaan huopaa ja kului epäsiistin näköiseksi, kun taas puku säilyi hyvänä. Puvun hihoihin laitoin jatkamista varten laskokoset. Puvun väljyys koottiin vyöllä.

RYÖKKYNÄ


Julhissa ja matkoilla lasten kerrospukeutuminen oli pelastus. Likatahran tultua ei muuta kuin uusi kerros päälle tai essun vaihto. Saman aluspuvun kanssa sopivat erilaiset essut. Arkisemmissa puuhissa tai automatkoilla oli kääntöhousut hyvä juttu. Säästyi pesukertoja ja monta harmitusta.

MAKRAMEEAMPPELI


Makrameesolmeilu oli muodissa 1970 luvun loppupuolella. Normaalien kukka-amppeleiden jälkeen solmeilin äidin avustamana tämän ison amppelin. Narujen ollessa niin pitkiä homma tehtiin ulkona. Siinä on kaksi paikkaa kukille ja alhaalla tarjotin. Kukkapesien välillä on kaksi puista rengasta, jotka pitävät alimman kukkapesän avonaisena. Sen pituus on katosta lattiaan. Monta muuttoa kestänyt amppeli löysi aina paikkansa uudessa kodissa. Pienten lasten käsittelytkin kesti oikein hyvin kun ei kukaan keksinyt käyttää sitä keinuna.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

PITSIHAMEITA

 Näissä kaikissa on ollut sama neulotun pitsiliinan malli ohjeena. Ensimmäinen vaalean punainen oli liivihame. Sen lankana oli tekokuitulanka, joka kesti hyvin pesuja. Kuvassakin prinsessalla oli sävysävyyn suklainen suffeli. Helmaosa oli täyskello.

Oikealla luonnonvalkoinen oli puhdasta villaa. Paksummasta langasta ja isommilla puikoilla hameesta tuli isompi ja pitsikuvioita väliin lisäämallä sain siitä pitemmän. Tämä hame vaatikin varovaisen pesun, mutta tytär olikin jo iso eikä sotkenut sitä heti.


Tämän tein sitten kun tytär kasvoi. Materiaalina oli merseroitu puuvillalanka. Kerroksia jouduin lisäämään niin paljon ettei hame ollut enää täyskello. Taisinpa pitää tätä hametta itsekin. Nyt se jo joutaa mummulta tyttären tyttärelle.
Näiden kolmen lisäksi tein vielä yhden sinisen. Siitä ei ole kuvaa kun annoin sen pois. Muistan neuloneeni sitä hametta synnytyssalissa. Kun lapsi olikin poika, niin hame sai toisen osoitteen.


sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

TILKKUPEITTOJA


Tein ensimmäisen tilkkupeiton lapsen köllöttelypeitoksi. Tekniikkana oli samankokoiset neliöt. Silloin ei minulla ollut mitään tietoa tilkkuilusta, joten kaikki palaset vaan samankokoiseksi ja yhteen. Toinen puoli samanlaiseksi ja vanu väliin. Tikkaus reunaan ja sillä selvä. Tilkut olivat hyvälaatuista puuvillaa ja kesti runsasta pesua. Useiden lasten käytössä ollut peitto oli kaiken tilkkuilun kiinnostuksen alkupiste. Yksinkertaiselta näyttävä tekniikka ei olekaan helpoin, koska kaikki saumat pitää olla samalla kohdalla. Mutta eihän sitä aloitteleva tiedä.


Ensimmäisen peiton jälkeen olen uhrannut useankin tunnin tilkkuilun kehittelyyn ja opetukseen. Useden vuosien aikana on opetuksessani valmistunut ainakin sata peittoa.

RUSKATYTTÖ



Äitiyspakkauksen ankean värinen haalari sai piristykseksi viitan ja lettipipon. Viitta oli verhokankaasta, jonka reunat huolittelin napinläpisistoilla. Samasta kankaasta tein anopille nutun jonka vuoritin. Viitta ei ollut leikkiessä kovinkaan käytännöllinen, mutta kun kaappasi lapsen hiekkalaatikolta kauppareissulle ja puki viitan päälle niin liat peittyivät alle ja tyttö oli siistin näköinen. Pipo oli sekoitelankaa, jossa oli mohairia. Korvaläpät ja nauhat pitivät sen hyvin paikallaan ja oli mukavan tuntuinen, eikä kutittanutkaan.

VILLAPUKU

Villapuku lainausmerkeissä. Tein tämän puvun odotusaikana. Puku ei ole villaa nähnytkään, vaan on tekokuitua ja hyvä niin. Kuinka monet pesut se onkaan kestänyt. Varmaan olisin sen ainakin vahingossa laittanut kovaa pesua kestävien vauvan pyykkien joukkoon. Siinä olisi vanuttunut, kuten niin monet muutkin vaatteet. Enkä siinä nyppyyntymistäkään juuri havainnut. Lisäksi neuleena oli ainaoikein neule, joka joustaa reilusti myöskin pituussuuntaan. Hyvänä puolena siinä oli erilliset housut ja takki. Housuissa oli lappu, olkaimet ja napit. Takissa oli huppu, joka oli melko pieni kun lapselle laittoi alle kypärähatun. Myöhemmin olen oppinut, että vauvalla on uskomattoman iso pää  ja ohut kaula muuhun vartaloon nähden. Ainoa ongelma koko vaatteessa oli niin lyhyen läpiaukeavan vetoketjun löytäminen. Väriksi olin ajatellut molemmille sopivat värit. Ja niinhän sitä pukua pitivät ensin tyttö ja sitten poika. Viimeksi olen nähnyt sen nuken päällä.

KASTEMEKKO

Tein kastemekon Kati Marleenalle Helsingissä asuessamme. Mekossa oli kaksiosainen helma, röyhelökaulus, pitkät hihat ja tietenkin vaihdettava rusetti. Materiaali oli pehmeää kudekuviollista valkoista kangasta. Helmoja kiersi pitsi, kuten kaulusta ja hihojakin. Kalle Matti Oskari sai saman puvun päälleen kuusi vuotta myöhemmin. 

lauantai 17. maaliskuuta 2012

OMA RAANU



Olin ensimmäisellä käsityön kesäkurssilla ollessani noin 15 vuotias. Kurssipaikka oli Petäjäveden kotiteollisuuskoululla. Kurssi oli muutaman viikon mittainen. Olin varmaankin nuorin oppilas eikä opettaja oikein uskonut taitoihini, vaan tarjosi valmiita malleja raanuihin. Sehän ei tietenkään minulle ollut mieleen, vaan itsepäisenä loin oman mallini. Enkä sitäkään paperille, vaan kaikki oli päässäni. Sitämukaan kun työ edistyi, niin mallikin. Oli ihana käydä varastossa valikoimassa uusia lankoja työhön. Nautin sen tekemisestä niin paljon, että tein samansävyisiä raanuja 3 kpl. Yhden äidille ja isälle, yhden poikaystävän äidille ja yhden itselle.
Näin jälkeenpäin työtä tarkastellessani olen ollut huolellinen ja malttanut tehdä hyvät reunat ja muutenkin siistin työn. Samalla kurssilla tein myöskin kaksi kuultokudosta. Niihinkin suunnittelin oman mallin.
Kuultokudoksessa käytin kehräämääni pellavalankaa kuviolankana. Pakolan mummu opetti kehräämään eikä oikein ymmärtänyt kun halusin epätasaista lankaa. Tuskinpa olisin tasaista osannut kehrätäkään. Kuviolangaksi se oli elävää epätasaisena. Kurssilta jäi kipinä kudontaan, vaikkakaan ei intohimoa.